jätetty:28.10.2008, 14:55

Henkinen väkivalta on pitkäkestoista alistamista

Väestöliiton Kotirauhaa-kampanja muistuttaa, että parisuhteessa väkivalta voi olla myös henkistä. Pariskunnan tavanomainen keskinäinen kinastelu ei riitä täyttämään henkisen väkivallan kriteereitä, vaikka se on ikävää. Henkisen väkivallan tunnistaa kolmen seikan perusteella: se on jatkuvaa, yksisuuntaista ja pitkäkestoista alistamista. Erityisen vahingollista henkisestä parisuhdeväkivallasta tekee se, että satuttaminen tapahtuu läheisessä ihmissuhteessa.

Henkinen parisuhdeväkivalta on perhetutkija Marianne Notkon mukaan Suomessa yleistä ja monimuotoista. Henkisen väkivallan määrittely vaihtelee kuitenkin sekä ihmisten kokemuksissa että tieteellisissä tutkimuksissa. Se voi olla uhkailua, arvostelua, nimittelyä, vähättelyä tai kumppanin käyttäytymisen kontrolloimista. Henkisestä väkivallasta seuraa uhrin itsetunnon murenemista ja yksinäisyyden kokemuksia. Normaali arkielämä rajoittuu, kun työkyky ja sosiaaliset suhteet kärsivät kodin tapahtumista.

- Vahingoittavaksi voidaan kokea myös tietynlainen vastuuttomuus, kuten alkoholin liiallinen käyttö tai puolison tarpeiden huomiotta jättäminen esimerkiksi taloudellisen riiston ja hyväksikäytön keinoin, Notko muistuttaa.

Vaikka naisia pidetään usein verbaalisesti miehiä taitavampina, sekä miehet että naiset osaavat käyttää henkistä väkivaltaa alistamisen välineenä. Henkistä väkivaltaa esiintyy myös sellaisissa suhteissa, joissa tilanne ei ikinä kärjisty fyysiseen väkivaltaan. Ruumiillista parisuhdeväkivaltaa sen sijaan ei ole olemassa ilman henkistä satuttamista.

- Suomalaisessa kulttuurissa on elänyt muihin Pohjoismaihin verrattuna pitkään käsitys siitä, että miesten fyysinen väkivalta olisi jollakin tavoin oikeutettu vastaus naisten harjoittamaan henkiseen väkivaltaan tai ”nalkuttamiseen”. Asenteet ovat onneksi kuitenkin muuttuneet modernimmiksi viimeisten kymmenen vuoden aikana. Väkivallalle ei ikinä ole olemassa järkiperustelua, sanoo Notko.

Henkisestä väkivallasta vaikeampaa puhua

Monia väkivaltaisia suhteita ulkopuolelta tarkkailevia hämmästyttää, että henkinen alistaminen voi jatkua vuosikausia, eikä uhri välttämättä silti lähde suhteesta pois tai eroa kumppanistaan.

- Koska mustelmia tai muita näkyviä jälkiä ei synny, henkisestä väkivallasta voi olla vielä vaikeampaa puhua läheisille tai ammattiauttajille kuin fyysisestä pahoinpitelystä. Siitä syystä uhrit jäävät vaikeassa tilanteessaan usein todella yksin.

Sukupuolten väliset perinteiset roolijaot korostuvat siinä, miten vakavat ja pitkäkestoiset jäljet henkinen väkivalta jättää uhriin.

- Naiset kantavat useimmiten perheissä suurinta vastuuta ihmissuhteista ja muiden hyvinvoinnista. Niin fyysinen kuin henkinenkin väkivalta voi saada uhrin tuntemaan, että tämä on minun vikani ja oman toimintani seurausta. Siksi naiset tuntevat väkivallan uhrina usein voimakasta epäonnistumista ja syyllisyyttä, Notko kertoo.

Lisätietoja:
Perhetutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto, tutkija Marianne Notko
marianne.notko@yfi.jyu.fi
puh. (014) 260 2839

Väestöliitto, Kotirauhaa-kampanjan viestintäkoordinaattori Suvi Arapkirli
puh. (09) 228 051 38, gsm 050 320 32 06
suvi.arapkirli@vaestoliitto.fi
 

Palaa